Tarkasteleepa asiaa lähes miltä mittapuulta tahansa, jääkiekko on yksi Suomen suosituimmista urheilulajeista – ellei jopa se kaikkein suosituin. Harjoitusolosuhteet ovat maassamme huippuluokkaiset, vaikka lajin emämaan Kanadan tapaisia suuria resursseja pelaajien kehittämiseen ja fasiliteettien parantamiseen ei olekaan. Medianäkyvyyttä, taloudellisia vaikutuksia ja kansainvälistä menestystä tarkastellessa jääkiekko on Suomessa urheilulajien kuningas.
Lajin suhteellisen suuri kulurakenne ei ole kuitenkaan omiaan houkuttelemaan kaikkia halukkaita junioreita jääkiekon pariin, sillä varsinkin isommissa seuroissa harrastaminen on todella kallista. Tästä syystä jääkiekko häviääkin harrastajamäärältään muun muassa jalkapallolle, jota käytännössä voi harrastaa ympäri vuoden huomattavasti edullisemmin. Tosin kiekkoilun suuria kustannuksia selittää osittain se, että jo varhaisessa juniorivaiheessa valmentajat ovat usein päätoimisia, pestiinsä palkattuja ammattilaisia. Siksipä Suomen juniorituotanto on erittäin laadukasta ja suomalaisvalmentajien arvostus ulkomailla on korkeaa.
Otolliset olosuhteet ovat synnyttäneet pitkät perinteet
Laji suurta suosiota ja vankkaa asemaa urheilukulttuurissamme selittää tietenkin kylmä ilmastomme, joka on menneinä vuosikymmeninä taannut pitkän ulkojääkauden entisille huippupelaajille. Jääkiekon Suomen mestaruudestahan on kamppailtu jo vuodesta 1928 lähtien eli lähes 90 vuoden ajan. Ei ole sattumaa, että Suomeen verrattuna samankaltaisien sääolosuhteiden maissa eli Venäjällä, Ruotsissa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa jääkiekkoa on pelattu huipputasolla jo monien sukupolvien ajan.
Samana vuonna, kun lajin ensimmäiset SM-mitalit jaettiin, Suomen jääkiekkomaajoukkue hyväksyttiin Kansainvälisen jääkiekkoliiton jäseneksi. Jo ennen varsinaista jäsenyyttään Suomi oli pelannut kuitenkin jo ensimmäisen maaottelunsa, Ruotsia vastaan tietenkin. Vaikka Tre Kronor tuon historiallisen ottelun voittikin varsin selkein 8-1-lukemin, maajoukkuetoiminta lähti Suomessa käyntiin vauhdilla. Suomen Jääkiekkoliitto perustettiinkin jo 1929.
Ensimmäistä voittoaan Suomi sai kansainvälisissä kaukaloissa metsästää kuitenkin reilun kahdeksan vuoden ajan, kun Viro kaatui vuoden 1937 helmikuussa. Voiton ja sitä seuranneen tasapelin Romaniaa vastaan myötä Suomi lähetti ensimmäistä kertaa joukkueen lajin MM-kisoihin vuonna 1939. Noissa kisoissa Suomi jäi pisteettä ja joutui tyytymään turnauksen jumbosijaan.
1960-luku toi uutta nostetta Suomi-kiekkoon
Seuraikoneita oltiin nähty kotimaan kaukaloissa jo vuosien ajan ennen 60-lukuakin, mutta vasta tuolloin jääkiekko sai aivan uudenlaista arvostusta ja kiinnostusta maassamme. Vuonna 1965 rakennettiin Tampereelle Suomen ensimmäinen jäähalli MM-kotikisoja varten. Tuo samainen, Hakametsän kaupunginosaan noussut halli toimii yhä kahden Liigajoukkueen, Tapparan ja Ilveksen kotiareenana.
Vuosikymmenen aikana nähtiin parantuneiden olosuhteiden ja sitä myötä kasvaneiden katsojamäärien lisäksi myös ensimmäisiä suomalaisia kiekkotaitureita, jotka taitojensa puolesta vetivät vertoja kansainvälisiin huippunimiin eli lähinnä neuvostoliittolaisiin ja kanadalaisiin pelaajiin. Vaikka Matti Hagman ja kumppanit tekivät vasta myöhemmin läpimurtonsa Pohjois-Amerikassa NHL:ssä, näytöt kotimaan kaukaloissa ja maaotteluissa olivat vakuuttavia. Suomen kiekkomaajoukkueen historian ensimmäinen voitto Kanadasta tuli juurikin 1960-luvulla.
Calgaryn vuoden 1988 olympiahopean myötä Leijonat nousivat maailman kiekkoeliittiin haastamaan vakavissaan lajin ykkösmaita Tšekkoslovakiaa, Kanadaa ja Neuvostoliittoa. 1990-luvun viisi MM-mitalia, joiden kruununa oli tietysti maailmanmestaruus vuodelta 1995, viimeistään osoitti, että monen vuosikymmenen mittainen pitkäjänteinen työ on tuottanut Suomessa ansaittua tulosta. Nykypäivänä kotimaan pääsarja Liiga on yksi Euroopan arvostetuimmista sarjoista niin pelaajien kuin kiekkoasiantuntijoidenkin mielestä.
Jääkiekko herättää tunteita
Harva urheilulaji tai mikään asia ylipäänsä yhdistää suomalaisia yhtä tehokkaasti kuin jääkiekko. Joka kevät Leijonien edesottamuksia MM-kisoissa seurataan aina silmä kovana yhtenä kollektiivisena kansana, oli kyseessä sitten vaalivuosi tai vaikkapa jalkapallon arvokisavuosi. ”Torilla tavataan” on kiekkopiireissä jo osittain ironisessakin mielessä käytetty fraasi, joka kuitenkin pitää paikkaansa aina, kun Suomen mestaruus on ratkennut. Kaupungin koosta huolimatta kadut ja torit täyttyvät juhlivista faneista ja voittoa hehkutetaan vielä viikkojen, jopa kuukausien päästä ratkaisevan finaalin jälkeenkin.
Monella on muistikuvia kotisohvan kisastudiosta tai jäähallin epämukavilta penkeiltä lapsuudestaan. Isät ja pojat ovat jo kymmeniä vuosia käyneet yhdessä katsomassa paikallisen joukkueen otteluita, olipa sarjataso mikä hyvänsä. Vaikka naisiakin lehtereillä näkee paljon, on jääkiekko silti yhä vahvasti etenkin ”miesten laji” – peli on vauhdikasta, taklaukset kovia eikä tappeluiltakaan aina vältytä. Lisäksi tuomarit ovat aina puusilmiä.
Laji on ansainnut paikkansa kulttuurissamme
Jääkiekko on iso osa suomalaisuutta ja suomalaisuuden kulttuuriperintöä. Suosikkijoukkueen kautta koetut tunneryöpyt antavat monille juroille härmäläisille turvallisen ja sosiaalisesti sallitun tavan purkaa tunteitaan, olivat ne sitten iloisia tai raivokkaampia. Lätkä on suomalaisille, mitä amerikkalainen jalkapallo on yhdysvaltalaisille.
Usein barbaariseksi väkivallaksi tai kendoksi haukuttu urheilulaji saa paljon myös kritiikkiä osakseen, jostain syystä usein jalkapallon ystäviltä. Suomen kokoisessa maassa urheilutoimijat tosin tekevät mittavaa yhteistyötä, jotta joka lajilla olisi paikallistasolla mahdollisimman hyvät olosuhteet. Otteluohjelmia muokataan paljon alueen muiden pääsarjatason joukkueiden kotiotteluiden mukaan, sillä pitkällä juoksulla kaikki paikallisurheilun tuomat varat hyödyntävät alueen kaikkia seuroja.
Medianäkyvyyden kannalta on tosin havaittavissa pientä kateutta, osin syystäkin, sillä Liiga on toinen kahdesta kotimaisesta pääsarjasta, jonka kaikki ottelut televisioidaan. Toinen on, ironisesti, jalkapallon Veikkausliiga, joka muutoin tosin jää kotimaisissa tiedotusvälineissä vähemmälle huomiolle.
Pitipä jääkiekosta tai ei, se on erittäin olennainen palanen Suomea ja sellaisena se tulee pysymään. Olkaamme ylpeitä Teemu Selänteistämme sekä Patrik Laineistamme ja nauttikaamme yhdessä, kun Leijonat menestyvät!